Maine coon

Maine coonin historia alkaa 1850-luvulta, kun pitkäkarvakissoja tuotiin Mainen osavaltioon. Nämä kissat lisääntyivät paikallisten kotikissojen kanssa saaden aikaan vahvoja, terveitä ja massiivisia kissoja. Koska niiden pitkä turkki muistutti pesukarhun turkkia, uskoivat ihmiset kissojen syntyneen pesukarhun ja kissan risteytyksestä. Tästä saivat kissat nimensä (pesukarhu = racoon). Rotu on itsekseen kehittynyt niin vankaksi, että se kestää kylmät talvet ja säänvaihtelut. Lisäksi sillä on hyvä luonne, se on älykäs ja koiramainen.

Maine coon on suurimpia kissarotuja, mieluiten kissan tulisi on todella suuri. Rodun suurimmat urokset voivat painaa jopa 10 kg, naaraiden ollessa hieman pienempiä.

Maine coonilla on kiilamainen pää, vahva neliömäinen kuono, suuret ja avoimet silmät, korvat korkealla päälaella, vartalo pitkä ja kulmikas, jalat pitkät muihin rotuihin verrattuna, mutta vartaloon nähden vain keskipitkät. Häntä kissalla on yhtä pitkä kuin vartalo ja se on tuuhea. Turkki on silkkinen ja helppohoitoinen. Aikuiselle kissalle kehittyy kauluri ja "housut". Kaikki silmien ja turkin värit ovat sallittuja, paitsi naamiovärit ja lilan ja suklaan eri muunnokset. Näyttelyissä maine coonit jaetaan 9 eri väriryhmään.

Suomeen ensimmäiset maine coonit tulivat vuonna 1989 ja tämän jälkeen nämä upeat, jättiläismäiset kissat ovat saavuttaneet suurta suosiota.

Maine coon sopeutuu hienosti sisäkissaksi, eikä suurta maine coonia pitäisikään päästää vapaasti ulkoilemaan, vaan sitä kannattaa ulkoiluttaa valvotusti, esim. tarhassa tai valjaissa.